På svenska  |  In English

 

 
MARITALLA ON NELJÄ OMAAKIN NUORTA! 
HÄN TIETÄÄ JA VÄLITTÄÄ IHAN OIKEASTI!
Olen ollut nuoren rinnalla pohtimassa kysymyksiä: Riitänkö minä? Kelpaanko minä kavereille, vanhemmille, opettajille? Mahdunko mukaan? Löytyykö minulle paikkaa yhteiskunnassa?
Missä olen hyvä? Olenko erilainen kuin muut? Nuorten tarpeet ja kasvukivut ovat tuttuja.
Aikuisia tarvitaan rinnalle suurten ratkaisujen edessä, myös silloin, kun on aika vähitellen
irrottautua lapsuuden kodista ja rakentaa oma elämä.
 
Kun minulla kerran on neljä omaa lasta, niin onhan se itsestään selvää, että minä todella välitän nuorison ja nuorten aikuisten koulutuksesta, opiskelu-, asumis-, harrastus- ja työmahdollisuuksista ja hyvinvoinnista kaiken kaikkiaan! Olen vetänyt monta leiriä, ollut lasten koulussa aktiivinen ja liikkunut monilla eri tasoilla lasten ja nuorten elämässä. Monet nuoret ovat tulleet tutuiksi futiksessa, käsipallossa, yleisurheilussa, telinejumpassa, you name it! Terve liikunta, hyvinvointi over all ja turvallisuuden tunne ovatkin tosi tärkeitä.
 
 
Ihanat lapseni muodostavat Neljä Vuodenaikaa –kokoelman, ja vieläpä järjestyksessä,
Kesä, Syksy, Talvi ja Kevät.
 
 
Aurinkoisena kesäaamuna hääpäivälahjaksi syntynyt tytär sanoo äidistään:
 
Iloinen ja aina positiivinen äiti on tukena vaikka tapahtuisi mitä.
Kannustavampaa ja aurinkoisempaa äitiä saa hakea! Olet paras!
 
Välillä äiti jankuttaa, mutta muuten asiat ehkä jäisivät tekemättä.
 
 
 
 Aurinkoiseen ruska-aikaan syntynyt tytär kirjoittaa.
 
Kuvaillakseni maailmaa tarvitsen lukemattomia sanoja.                                                                           Kuvaillakseni kuvaa tarvitsen tuhat sanaa.
Kuvaillakseni rakkautta tarvitsen kaksi sanaa.
Kuvaillakseni äitiäni tarvitsen vain yhden sanan: Täydellinen.
 
Jos äiti ei ole samaa mieltä marssijärjestyksestä, hän sanoo tietty ilme kasvoillaan:
”Tehkää mitä haluatte!”, mutta ei kyllä ihan tarkoita sitä.
 
 
Talvisena joulun tienoona päivän valon nähnyt poikani sanoo:
 
Äiti on kiva!! Ja tässä on sitä latausta ja voimaa! Sen enempää ei tarvii säätää.
 
 
Raikkaan keväinen Vappuna syntynyt tytär sanoo:
 
Äitini on hyvä ja huolehtiva äiti. Hän on hauska ja huumoria riittää!
Hän on ollut paljon lastensa kanssa. Äiti on yksinkertaisesti paras!
 
Äiti on kyllä joskus vähän väsynyt ja sanoo ”Olkaa hiljaa, mun täytyy keskittyä ja kirjoittaa!”  Minä jään odottamaan halausta, ja kyllä se sieltä aina jossain vaiheessa tulee.
 
Ja nuorten kunnioitus!  Aikuisten pitää enemmän arvostaa lapsia ja nuoria – nähdä heidät ehjinä
ja arvokkaina sellaisenaan, itsenänsä, eikä ikään kuin enemmän tai vähemmän vajaina aikuisina.
Sain itse hyvän muistutuksen, kun satuin saamaan näppeihini aineeni, jonka olin kirjoittanut
15-vuotiaana. Siis miten oivaltava ja hyvin kirjoitettu teksti se olikaan! Samaten äimistelen omien
lapsieni aineita, esseitä ja luomuksia. Wau! Nuorissa on taidokkuutta, älykkyyttä, luomisvoimaa
ja virtaa! Monesti enemmän kuin aikuisissa. Kannustetaan! Annetaan huomiota! Rohkaistaan!
Hyvä tulee. Ja on jo.
 
Kunnioituksen perustalle onkin sitten hyvä rakentaa aitoa välittämistä, ystävällisyyttä ja rakkautta.
Vahva sana tuo rakkaus, mutta tuiki tarpeellisena pohjavireenä se voittaa kaiken.
 
Jos ajatellaan vähän laajemmin, niin toteaisin, että Suomessa on harmillisen tyypillistä jakaa
ihmiset kategorioihin – vauvat, lapset, työikäiset, nuoret, vanhukset, sellaiset ja tällaiset!
Paksut seinät välissä. Ihannehan olisi sellainen yhteisöllisyys missä kaikki chillaisivat yhdessä
ja löisivät kättä toistensa kanssa, tai ainakin liikkuisivat samassa tilayhteydessä, ”kylillä”.
Otetaan nyt vaikka nuorisotilakonsepti.. Nuoret haluavat olla kauppakeskuksissa, kaupungilla, hampurilaisbaarissa, koska siellä on väriä, liikettä, ihmisiä. Jatkumoajatus on, että nuorisotiloja
voitaisiin suunnitella sinne missä nuoret muutenkin liikkuvat, eikä jotenkin erillisrakennukseen.
 
Syrjäytymisvaarassa olevat nuoret ovat sitten oma lukunsa. Siihen työhön olen myös halunnut
lähteä aktiivisesti mukaan. Monesti on niin pienestä kiinni se mihin suuntaan elämän tie vie.
Niissä tienhaaroissa haluan olla läsnä ja tukemassa.
 
Muuten uskon, että Suomen nuorten siivet kantavat loistavasti! Sky is the limit!
Sinä olet nuori ja sinulla on oikeus tuntea olosi turvalliseksi. Sinulla saa ja täytyy olla tulevaisuus
ja toivo! Monipuolisia mahdollisuuksia ja riittävää tukea!
 
 
 

  

 

MARITA SOSIAALISESSA MEDIASSA

 

________________________________________

KALENTERI

 

_______________________________________

UUTISET

 

_________________________________